Emmylou, tuo meille lisää tunnelmanluojapolkimia!

Nyt ollaan Jannen kanssa työstetty uutta materiaalia noin kuukauden päivät. Uuden luominen ei todellakaan ole kohdallamme aina helppoa. Monesti joudumme käymään läpi kymmenittäin ideoita ennenkuin yhteinen sävel alkaa löytymään. Monesti ennen kuin biisi on valmis, olemme käyneet läpi ties minkälaisia tilanteita: neuvotteluja, riitoja, juhlimisia, pitkiä hiljaisia hetkiä, kaljalla käymisiä, pitkiä puheluita ja yhteisiä yhtä-äkkisiä oivalluksia. Yleensä yhteinen yhtä-äkkinen oivallus on merkki hyvästä ja siitä, että olemme viimein löytäneet yhteisen sävelen kyseisen biisiraakileen työstössä.

Tällä kertaa olisi tarkoitus katsastella biisintekoa uudesta ja erilaisesta näkökulmasta. Kyseessä ei ole mikään dogma-tyyppinen ajattelumalli, vaan ihan terveeseen uudistumiseen liittyvä tarve. Kolmen levyn jälkeen samoilla työskentelytavoilla ei tunnu enää saavan aikaan mitään uutta tai mielenkiintoista, joten nyt olisi tarkoitus muuttaa työtapoja etsien samalla erilaisia sävyjä musiikkiimme.

Tänään tehtiin jo muutama päivä sitten aloitettua raakiletta, joka kulkee toistaiseksi työnimellä Emmylou. Työnimen alkuperästä tämän verran: jossain vaiheessa tänään kuunneltiin Emmylou Harriksen Red Dirt Girl levyä. Ideana oli ilmeisesti opetella Emmyloun biisiestä kantrimaisempaa melodiankuljetusta... tai bluesimpaa... tai ainakin opetella jotain. Työn alla olevan biisin moodi on ainakin toistaiseksi erittäin blueshenkinen. Samalla haluaisimme biisiin "normaalimman" kertosäkeen. Helpommin sanottu kuin tehty. Itselleni blues-musiikki on lähes koko elämän ajan ollut hyvin tärkeä musiikillinen genre ja sitä tai sen sukuista musiikkia on tullut soiteltua jossain muodossa todella paljon. Itse asiassa taisin jo ennen Metallican riffejä opetella Gary Mooren Still Got the Bluesin riffiä. Noh, tuon biisin blueseudesta voi olla montaa mieltä.

Koska olen Stellassa taas tottunut tekemään erityyppisiä melodioita ja totuttu melodioiden kulku on ollut bluestouhuihin nähden hyvinkin erityyppistä, tuntuu nyt aika kummalliselle työstää melodioita itselleni ikäänkuin "vanhaan tyyliin". Nyt pitäisi sitten löytää tasapaino "vanhan" ja stellamaisemman tyylin välillä. Joka tapauksessa Emmylou tuntuu erittäin hyvälle, ja lähes kaikki ideat, mitä siihen kokeillaan tuntuvat hyville! Ja ideoita tuntuu tulevan. Palikat vielä oikeille paikoilleen ja Stellan ensimmäinen bluesbiisi on tehty. Kai tämä on sitten jonkunlainen runsaudenpula. Hyvä niin välillä.

Sain myös tänään uuden lelun. Electro-Harmonixin Cathdral on reverb-pedaali, jolla pystyy jättämään sen kaiun jumimaan paikoilleen niin pitkäksi ajaksi kuin haluaa. Todellinen tunnelman luoja! Sen avulla saimme Emmyloun introon tehtyä juuri haluamaamme tunnelmaa. Tuokaa tänne lisää tunnelmantuojapolkimia!!!!!

heikki