18:46
Tiistaita seurasi neljä aika takkuista päivää. Vasta tänään teksti (Midlake/Kadun suurin talo) alkoi taas elämään. Neljä päivää ei ole pitkä aika, mutta tyhjän paperin tuijottaminen käy tympeäksi, kun hommat jumittavat oikein kunnolla. Ehkä myös suhtautumisessani tähän puuhaan on aina ollut jotain hivenen vinoutunutta. Minulle on ollut tärkeää vain se, että lopputulos, prosessin synnyttämä laulu on mittapuuni mukaan hyvä. Se, onko itse tekeminen kivaa tai mielekästä, on ollut sivuseikka, jopa miltei merkityksetön asia! Kyseisenlainen yksisilmäinen lähestyminen tuo turhaa painetta ja kiireen tuntua prosessiin mukaan, koska silloin muodostuu kova tarve saada jotain valmista aikaan. Silloin ei välttämättä malta pysähtyä työn alla olevan aiheen äärelle tuumailemaan eri näkökulmia, eikä matskun heittäminen roskiinkaan ole niin helppoa.
JS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti