Studiosessiot & GAS

Nyt alkoi reilun viikon mittainen tauko Stella-touhuista. Itse siirryn tästä huomenna reiluksi viikoksi studion hämäriin toisissa merkeissä. Viime viikonloppuna saatiin sovitettua, treenattua ja äänitettyä rumpujen osalta kaksi biisiä, joista toinen on aimmin sovitettu bluesbiisi ja toinen nyt viikonloppuna työstetty biisi, jota tosin jammailtiin jo joskus vuosi sitten. Rummut siis äänitettiin demomielessä. Meillä on ollut tapana äänittää biiseistä kunnon demot sitä muka kun biisit syntyvät. Rumpupohjat äänitettiin siis kahteen biisiin: "bluesbiisi" ja "joululaulu". Jälleen kerran mulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miksi sitä kutsutaan joululauluksi...!? Saattoi olla niin, että omasta mielestäni joku sointuvaihdos muistutti jotain joululaulua. Rumpuäänitykset sujuivat hienosti ja sessioiden päätteeksi päästiin kuuntelemaan DAT-nauhalta Stellan uran kolmatta keikkaa Joensuun kaupungintalon lasiterassilta vuodelta 2003. Tätä nauhaa emme ole aiemmein kuulleet ja siksi se välillä ihastutti ja välillä nauratti. Sen verran kuitenkin aikaa on kulunut, että enää en pystynyt muistamaan omaa soittoani, ja monesti kuunnellessa heräsi kysymys: miksi mie soitan tuolla tavalla? Ilmeisesti kitaraosuuksia oltiin sovitettu vielä joihinkin paikkoihin vielä ennen ensimmäisen levyn tekemistä aika rankalla kädellä.

Parin viikon kuluttua päästään jatkamaan demojen tekoa basson, kitaroiden ja lauluosuuksien parissa. Kitaroita onkin mukava päästä äänittämään, sillä on taas tullut hankittua itselle kaikenlaista uutta ja vanhaa kitararoinaa. Fenderin 60-luvun nuppi ja kaappi saapuu treenikämpille varmaankin viimeistään tiistaina. Uusia pedaaleja löytyy tai on tulossa myös, Electro-Harmonixia ja Fulltonea. Luulenpa, että myös Janne saapuu reissuiltaan uusia tai uusvanhoja kitaroita ja tortimia kainalossaan... Itse myönnän rehellisesti potevani GASia (Guitar/Gear Acquisition Syndrome). Nuorena kun sain ensimmäisen Stratocasterin ajattelin että tässä se nyt on, elämäni ensimmäinen ja viimeinen oikea kitara. (Kyseinen Stratocaster varastetiin treenikämpältä vuosien päästä, ehkä siinä on syy jo tuolloin orastavaan tautiin:)) Että en muka ikinä tarvitsisi enempää kitaroita. Harhakuvittelua, kitaroita ja vahvistimia on koko ajan saatava lisää, eikä mistään vanhasta voi luopua, jos potee Guitar Acquisition Syndromea. Koska raha ei kasva puissa, joutuu onneksi harkitsemaan jokaisen ostoksensa tarkoin. Toistaiseksi soittovehkeet ovat jotenkuten mahtuneet treenikämpille, ehkä sitten kun tila loppuu kesken, on pakko alkaa luopumaan joistain masiinoista. Tosin möinhän mie juuri Telecasterin mikit eteenpäin... :) Janne ilmeisesti kirjoitti tämäntyyppisestä aiheesta isommin Ylexin blogiin, mutta eivätpä ole vielä tätä kirjoittaessa julkaisseet sitä. Joten itse en ole sitä vielä lukenut. Siitä kirjoituksesta löytyy varmaan paljon mietteitä tästä aiheesta, sillä olen huomannut vuosien varrella, että herra Sivonen on myös todellinen GAS:in uhri!

heikki