Prosessi III

2010-11-26T11:50:00.001+02:00

Mielenkiintoisinta on aina se, mikä jää kertomatta. Ihan vaivattomasti ei ole hommat edenneet, mutta pääasia on, että edistystä tapahtuu. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus saada kaikki päälleäänitykset tehtyä ”Kutsumattomat vieraat jääkää kotiin” työnimellä kulkevaan kappaleeseen. Kyseinen biisi on näillä näkymin ensimmäinen single tulevalta albumilta ja se saattaa päätyä myös erääseen kotimaiseen elokuvaan. Kaikki on tietysti tässä vaiheessa vielä epävarmaa, mutta nämä asiat varmasti tarkentuvat/varmistuvat ihan lähiviikkoina.

JS

Kirja: Kari Hotakainen - Ihmisen osa
CD: Magenta Skycode - Relief
Punaviini: Yalumba - Hand Picked Shiraz Viognier

2010-10-01T10:23:00.004+03:00

Tämän viikon ohjelma sisältää säveltämistä, sovittamista, treenaamista ja äänittämistä. Kaiken ohessa on pitänyt hoitaa vielä lisää äänityslaitteita pajalle, koska meiltä on mennyt pari vehjettä rikki. Ei siinä mitään, säätäminen on mukavaa, kun tietää, että tuloillaan on varsin rautaista materiaalia. Uusin tekele sai alkunsa edellisten äänityssessioiden ohessa pidetyissä jameissa. Heikki ja Matti pyörittelivät silloin riffiä, jonka ympärille myöhemmin rakensimme kokonaisen kappaleen. Lopulliset melodiat löytyivät vaivattomammin kuin koskaan aikaisemmin. Kyseessä ei oikeastaan ole biisi, vaan pikemminkin hurmoksellista yhteislaulua sisältävä julistus!

JS

Kirja: Bob Dylan - Muistelmat osa 1
Biisit: Daniel Lanois - Fire ja Falling At Your Feet, Choir Of Young Believers - Hollow Talk
Elokuva: Thomas Vinterberg - Submarino

2010-09-15T23:27:00.002+03:00

Matti tuli tänään Joensuuhun, edessä pitkä treeniviikonloppu. Työn alla ”Olematon mies” ja ”TBA”. Työnimiä siis molemmat, kummassakaan biisissä ei ole vielä lopullista lyriikkaa nimeksikään. Kappaleet saivat alkunsa viime keväänä, osa melodioista jo vuoden 2008 lopulla, mutta vasta nyt palasimme Heikin kanssa niihin. Sävelsimme alkuviikosta uusia osia Olemattomaan ja teimme kitarariffejä valmiiksi TBA:han. Kehittelimme myös joitakin sovitusideoita, joita voimme yhdessä muokata. Joskus alkuperäisistä ei jää mitään jäljelle, ne toimivat vain portteina matkalla uuteen näkökulmaan.

Edellisissä sessioissa hyväksi havaittu metodi on taas käytössä ja työstämme sovituksia treenipäivinä ikään kuin kahdessa vuorossa. Aamupäivisin, kun Tuomas on vielä duunissa, väännämme studiomme tarkkaamossa rumpusovitusta läjään soittelemalla triona Heikin ja Matin kanssa. Käytössä on sähkörummut, kitara, urut ja basso tai mikä helistin kouraan ikinä sattuukin. Koitamme saada biisin rakenteen haltuun ja sähkörummut äänitettyä tietokoneelle klikkiraidan avulla. Myöhemmin jokainen läiskii sekaan oman demoraitansa, jolloin saamme jo kohtuullisen käsityksen sovituksen toimivuudesta. Tämän jälkeen treenaamme yhdessä soittotilan puolella normikattauksella ja teemme kappaleeseen sekä demoraitoihin muutoksia, jos on tarpeen. Sen jälkeen mikitämme biisiin tunnelmaan sopivan rumpusetin ja matti soittaa lopullisen ottonsa tietokoneelle demoraitojen päälle.

Tänään Olematon kuulosti treenatessa varsin maukkaalta, mutta voisiko se kuulostaa vielä vähän paremmalta?

JS

Kirja: Jari Tervo - Kallellaan
Biisi: Elbow – One Day Like This

Muutama kuva viime keväältä

2010-09-14T12:33:00.003+03:00

2010-09-13T21:30:00.009+03:00

Kevään ja kesän aikana on tehty lauluja sekä muutettu uuteen treenikämppään/studioon. Alkuperäinen suunnitelma äänitysten suhteen on elänyt sen verran, että taltioimme myös rummut omassa studiossamme, jolle parhaillamme yritämme keksiä nimeä. Uudet tilat sijaitsevat Joensuun kupeessa ja tulevan albumin äänitykset on jo aloitettu.

Ensimmäinen äänityssessio pidettiin varsin raplakkojen helteiden aikaan heinäkuussa, jolloin studion sisätilojen lämpötila huiteli 30-50 asteen välillä. Lopputuloksesta välittyi väsymys ja epävarmuus, joten osa noiden sessioiden materiaalista jouduttiin äänittämään uudestaan.

Viikko sitten purimme atomeiksi Joululaulu-työnimellä kulkeneen tekeleen, jossa on albumin avausraidan havinaa. Lopullinen nimi lienee ”Tästä syksy vasta alkaa”. Paljon on tapahtunut. Ei ole ollut ihan pieni operaatio hankkia äänittämiseen tarvittavaa laitteistoa, kytkeä vehkeet toimintakuntoon ja opetella niitä vielä käyttämäänkin. Onneksi Heikillä on homma hanskassa, minä voin keskittyä renkaiden potkimiseen.

JS

CD: Arcade Fire – The Suburbs
Kirja: Andrew Solomon – Keskipäivän demoni

2010-04-23T01:08:00.002+03:00

Heikin kanssa olemme etsineet oikeita säveliä oikeisiin sointuihin viimeisen viikon ajan, mutta koska siitä ei juuri nyt irtoa mitään sanottavaa ja istumme Jokelassa tuopit neniemme edessä, ajattelimme joutessamme ottaa erän biisinokituskilpailua. Säännöt ovat seuraavanlaiset: Jompikumpi sanoo ensin ”Boys of summer” ja sen jälkeen on toisen vuoro yrittää keksiä vielä kovempi biisi (tehtävä on absurdi ja lähtökohtaisesti toivoton). Tästä kuitenkin lähdetään ja jatketaan eteenpäin vuorotellen aina sataan asti. Heitämme kolikkoa, valitsen klaavan... kruuna tuli, Heikki saa aloittaa.

H: Don Henley - Boys Of Summer
J: Guns ’N Roses - November Rain
H: Queen – Breakthru
J: Radiohead – Paranoid Android
H The Verve – Lucky Man
J: Oasis – Supersonic
H: The Stone Roses - Ten Storey Love Song
J: Atomic Swing - Stone Me Into The Groove
H: Pearl Jam – Even Flow
J: Stone Temple Pilots – Sex Type Thing
H: Soundgarden – Spoonman
J: Nirvana – Smells Like Teenspirit
H: Aerosmith – Janie’s Got A Gun
J: Mötley Crüe - Smokin' In the Boys Room
H: Mötley Crüe – Dr. Feelgood
J: ZZ Top – Rough Boy
H: Lynyrd Skynyrd – Free Bird
J: Dire Straits – Brothers In Arms
H: The Jayhawks – Real Light
J: Ryan Adams – This house is not for sale
H: Ed Harcourt – God Protect Your Soul
J: Tori Amos – A Sorta Fairytale
H: Midlake - Head Home
J: Bon Iver – Skinny Love
H: Scott Matthews – Dream Song
J: Jeff Buckley – Last Goodbye
H: Tim Buckely – Song To The Siren
J: John Frusciante – Every Person
H: Jimi Hendrix – Little Wing
J: Jimi Hendrix – All Along The Watchtower
H: Led Zeppelin – Rain Song
J: Eagles – Hotel California
H: The Band – The Weight
J: Link Wray – Rumble
H: Elvis Presley – Suspicious Minds (live)
J: Elvis Presley – In The Ghetto (live)
H: Stevie Wonder – Golden Lady
J: The Jackson 5 – I Want You Back
H The Cars – Drive
J: Chris de Burgh – Lady In red
H: Roxette – Listen To Your Heart
J: Sinead O’Connor – Nothing Compares To You
H: Prince – Purple Rain
J: Angelo Badalamenti - Twin Peaks Theme
H: The Soggy Bottom Boys – I Am A Man Of Constant Sorrow
J: Harold Faltermeyer - Axel F -theme
H: Michael Sembello - Maniac
J: Richard Strauss - Allso Sprach Zarathustra
H: Carcass - Heartwork
J: Sepultura – Roots Bloody Roots
H: Slayer – Raining Blood
J: Pantera – Cemetary Gates
H: Metallica – Blackened
J: Metallica – Fade To Black
H: Anthrax - Antisocial
J: Thin Lizzy – Dancing In The Moonlight
H: Gary Moore – Still Got The Blues
J: Sam Brown - Stop
H: Stevie Ray Vaughan – Texas Flood
J: Eric Clapton – Crossroads (live at winterland)
H: Cream – White Room
J: AC/DC – You Shook Me All Night Long
H: AC/DC – Highway To Hell
J: AC/DC - Back In Black
H: Skid Row – Youth Gone Wild
J: Skid Row – 18 And Life
H: Guns ’N Roses – Paradise City
J: Bryan Adams – Run To You
H: Bruce Springsteen – Born To Run
J: U2 – Where The Streets Have No Name
H: U2 – Until The End Of The World
J: U2 – The Fly
H: U2 - Desire
J: U2 – New Year’s Day
H: Travis – Why Does It Always Rain On Me
J: The Cardigans – For What It’s Worth
H: Doves – Man Who Told Everything
J: Doves – Kingdom Of Rust
H: Radiohead - Just
J: Pink Floyd – High Hopes
H: Pink Floyd – Shine On Your Crazy Diamonds
J: Def Leppard - Hysteria
H: Porcupine Tree – Blackest Eyes
J: Kingston Wall – We Cannot Move
H: Rush – Roll The Bones
J: Spin Doctors – Two Princes
H: Soul Asylum – Runaway Train
J: Dinosaurus Jr - Out There
H: Nine Inch Nails - Hurt
J: Smashing Pumpkins - Disarm
H: Joy Division – Love Will Tear Us Apart
J: Grant Lee Buffalo - Fuzzy
H: Neil Young – Needle and The Damage Done
J: PJ Harvey – A Place Called Home
H: Interpol - Evil
J: Interpol – Pace Is The Trick
H: Editors - Münich
J: Jacob Golden – Hold Your Hair Back
H: Raconteurs - Level
J: Samuli Putro – Elämä on juhla
H: Britney Spears - Toxic
J: Pet Shop Boys - Rent
H: Goldfrapp - Utopia
J: Ismo Alanko - Pornografiaa
H: Lady Gaga – Bad Romance
J: Robbie Williams - Feel
H: Alicia Keys – New York
J: Chisu – Baden-Baden
H: Massive Attack – Unfinished Sympathy
J: Max Richter – Autum Music 2

JS@HM

2010-04-01T13:46:00.003+03:00

Säätöä säätöä säätöä. Sopimuskuvioiden setvimisen lisäksi olemme etsineet koko kevään treenikämppää, joka soveltuisi harjoittelun lisäksi päälleäänitysten tekemiseen. Aika monia kiviä ollaan käännelty ja tänään pääsemme tutustumaan potentiaaliseen tilaratkaisuun. Tarkoituksenamme on myös hankkia laitteisto, jolla pystyisimme äänittämään itse tulevan albumin materiaalin rumpuja lukuun ottamatta. Vaivalloista puuhaa, sopii meille. Biisejä on tehty ja hyllytetty.

JS

CD: Lapko - A New Bohemia
Kirja: Ingmar Bergman - Laterna Magica

2010-03-21T12:06:00.003+02:00

Odottelen lentoasemalla levymogulin saapumista, tänään olisi tarkoitus allekirjoittaa uusi levytyssopimus. Muut ovat soittovalmiudessa harjoituskämpillä. Viikonloppu on hurahtanut treeneissä, joissa kääntelimme raivokkaasti parin biisin sovituksia ilman täysin tyydyttäviä tuloksia. "Kadun suurin talo" tuntuu olevan melkoinen akilleen kantapää tämän prosessin osalta. Olemme tarttuneet biisiin monta kertaa löytämättä siihen kunnollista otetta. Aina kun saamme yhden osan toimimaan, siirtyy ongelma johonkin toiseen kohtaan kappaletta.

JS

CD: I Walk The Line - Language Of The Lost
Kirja: Esko Valtaoja - Kotona maailmankaikkeudessa

2010-03-03T21:18:00.002+02:00

Neuvottelut on tältä erää neuvoteltu. Voimme piakkoin tiedottaa, minkä yhtiön kautta seuraava albumimme ilmestyy.

JS

2010-02-10T12:30:00.002+02:00

Välillä arki asettaa haasteita treenaamiselle, mutta nyt alkaa olla taas tekemisen meininki, koska emme tee niistä itsellemme esteitä. Viime viikonloppuna oli etukäteen tiedossa, että Marja pääsee paikalle korkeintaan yhtenä päivänä pariksi tunniksi, joten täytyi keksiä luovia ratkaisuja, että saimme puitteet sovitustyölle edes kohtuullisen mielekkäiksi.

Kävin etukäteen äänittämässä treenattavan biisin demolaulut läppärille varmuuden vuoksi neljään eri tempoon (lopulta hitainkin tempovaihtoehto oli aavistuksen kiihkeä bändin kanssa). Omistan äänikortin, jossa on pelkästään normaali stereoulostulo, joten panoroimme vasempaan reunaan Marjan laulun ja oikeaan klikin. Vasen kanava ajettiin treeniksemme laulukamoihin ja oikea Matin monitorimikseriin ja sieltä hänen korvanappeihinsa. Soittaessa Matti antoi meille ensin alkuklikin ja naputti sitten taukojenkin kohdalla tempoa, jotta pysyisimme kartalla. Homma toimi periaatteessa oikein hyvin, koska ennen jokaista soittokertaa piti huolella keskustella ja pohtia biisiin tehtävät muutokset yhdessä läpi. Kun teimme rakenteeseen muutoksia, Heikki editoi Logicissa olleen lauluraidan väleihin tyhjiä tahteja. Soundikin pysyi aisoissa, koska mikin kautta ei vuotanut muita soittimia laulukamoihin. Tästä askartelusta tuli mieleen vuoden 2005 keikat, jolloin kokeilimme ensimmäistä kertaa taustanauhoja joissakin biiseissä. Silloin käytimme keikoilla mp3-soittimella varustettua muistitikkua! Kyllä. Semmoista, jossa ei ollut edes kunnollista näyttöä ja ääntä sai ulos vain miniplugilla kuulokelähdöstä. Samalla taktiikalla ajoimme stereolähdön toisesta reunasta matille klikkiä ja toisesta pa-laitteisiin joitakin koskettimia sun muita erikoissuhinoita, joita emme itse kyenneet livenä soittamaan. Nykyäänkin käytämme keikoilla kovalevytallenninta joissakin Pelkääjän paikalla-levyn kappaleissa ja muut biisit vedetään luomusti.

JS

CD: Prince of Assyria – Missing Note
Kirja: Miten kirjani ovat syntyneet 1 : Kirjailijoiden studia generalia 1968

2010-02-03T19:28:00.002+02:00

Kellaribändi suoriutui keikastaan aivan kelvollisesti. Nyt kun Kerubin Baarille on jätetty hyvästit jo toistamiseen, voimme keskittyä pelkästään uuden materiaalin työstämiseen ja sopimusneuvotteluihin. Treeneissä on hiottu noin viittä eri aihiota, mutta ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän keskeneräisiä tekeleitä. Niiden pohjalta on vaikea sanoa, mihin suuntaan orkesterimme on liikkumassa. Viikonloppuna ryhmämme kokoontuu jälleen testailemaan uusia ideoita. Vakaa aikomuksemme on saada Am – F - C ja G kuulostamaan jotenkin raikkaalta.

JS

Lehti: Tape Op ja Muusikko
CD: Glasvegas - Glasvegas
Nikotiinipurkka: Nicotinell - Lakrits 2mg

2010-01-25T14:11:00.001+02:00

Treenejä. Tosin tällä kertaa harjoituskämpälle kokoontuu vain 4/5 osaa yhtyeestä. Soitamme torstaina paikallisen baarin hautajaisissa. Matti ei pääse paikalle, joten eksperimentoimme kokoonpanomme kanssa ja eilen mm. Tuomas istahti rumpujakkaralle. Itse soitin bassoa. Kokoonpanomme ei kuulostanut enää Stellalta. Saapa nähdä, miltä saamme paletin saundaamaan torstaihin mennessä. Keikkapalkkioksi on luvassa muutama olut. Se on kellaribändille ihan hyvä liksa.

JS

2010-01-20T14:23:00.002+02:00

Uusia merkintöjä ei ole tullut tehtyä. Tämä ei johdu siitä, että orkesteri olisi ollut toimettomana. Joulukuussa pidettiin parit yhteiset treenit ja Heikin kanssa olemme jatkaneet uusien kappaleiden säveltämistä. Lisäksi juuri nyt aikaa hupenee sopimusneuvotteluissa. Se on raskasta ja kuivaa puuhaa, mutta jatkon kannalta hyvinkin olennaista. Tässä siis useampi tekosyy merkintöjen puutteelle ja niitähän löytyy, kun oikea syy on oma saamattomuus. No, vuosi on uusi ja lupaan skarpata tässäkin asiassa. Se menee siinä ohessa, kun on ilman tupakkaa, viinaa tai rasvaista ruokaa ja antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja hoitaa vakuutukset kuntoon.

JS

Kirja: Hanif Kureishi - Lähtö ja neljä muuta tarinaa
CD: Pearl Jam - Backspacer
Polkupyörä: Helkama V8

2009-12-06T14:19:00.002+02:00

Kun laulujen väsääminen takkuaa, voi aina ripustaa toivonsa johonkin uuteen inspiroivaan laitteeseen. Mikä tahansa äänen muodostamiseen tai tallentamiseen liittyvä väline kelpaa. Kokemus ei kuitenkaan ole opettanut tunnistamaan, milloin äänitysromppeen tai uuden kitaran ostaminen on pelkästään laitefiliasta lähtöisin olevan halun tyydyttämistä ja milloin oikeaan tarpeeseen vastaamista. On myös toisinaan sietämätöntä myöntää itselleen, ettei kalliinkaan soittimen mukana tule soittotaitoa, eivätkä lähtökohtaisesti susipaskat riffit kuulosta kuninkaallisilta edes kolmen tonnin Gibsonilla.

Muistan monta esimerkkiä uuden soittimen vauhdittamasta työskentelystä.. Tähän mennessä rakkain sävellystyökalu on ollut Rolandin sähköpiano, jonka hankin mummoni ja äitini suosiollisella avustuksella noin kuusi vuotta sitten. En ollut aikaisemmin osannut soittaa pianoa tai koskettimia ja oli hämmentävää, kuinka helposti lauluja Rolandin ääressä aluksi syntyi. Esimerkiksi ”Piste.” syntyi siten, että otin hyllystä yläasteen musiikin oppikirjan ja aloin ensimmäistä kertaa opiskella sointutaulukosta erilaisia kolmisointuja. Noin varttituntia myöhemmin huomasin tehneeni kappaleen kaikki melodiat kertosäettä lukuun ottamatta. Se tuntui maagiselta.

Nykyisin teen lauluja enimmäkseen yhdessä orkesterimme toisen kitaristin Heikin kanssa ja meidän tapaamme etsiä uusia musiikillisia ideoita kuuluu vahvasti myös tarve etsiä uusia soundeja. Monesti olemme tyytyväisiä melodiaan vasta sitten, kun se soitetaan juuri tietyllä kitaralla, tietyn efektin ja vahvistimen läpi. Homman kruunaa se että ääni taltioidaan laadukkaasti, tarkoitukseen sopivalla mikrofonilla. Uskokaa pois, vaihtoehtoisia kombinaatioita on miltei ääretön määrä ja välillä hukkaamme aikaamme täysin epäolennaisten asioiden pohtimiseen. Työtavastamme saa kuitenkin oivan perusteen laitehankinnoille. Pidän laadukkaisiin työvälineisiin satsaamista myös eräänlaisena sitoutumisen osoituksena. Kun sisustustyynyt ja eläkesäästäminen kiinnostavat enemmän kuin kaikulaitteet, peli on menetetty.

Orkesterimme alkuaikoina en koskaan potenut morkkista, vaikka sijoitin kaikki rahani erilaisiin soittimiin. Se johtui siitä, että loin niillä aina uusia biisejä ja rahasummat olivat pienempiä. Nykyään treeniksen nurkista löytyy useampikin kitara, jolla ei ole syntynyt yhtään kokonaista kappaletta. Kaikkia soittimiani on kyllä käytetty joko keikoilla tai äänityksissä, mutta laulujen lähteiksi jokaisesta ei ole ollut. On siis pakko pohtia, liittyykö itse soitin lopulta lainkaan laulujen syntyyn (vai ei). Uskon, että ei liity. Tekemisen halu ja sitkeys liittyvät. Olisin varmasti tehnyt nämä vuodet musiikkia vaikka pelkkiä kattiloita kolistelemalla. Erilaisilla soittimilla on kuitenkin suuri vaikutus melodioiden ja sointujen sävyihin ja sitä kautta lopputulokseen. Tykkään, että biisejä tehdessä tai äänittäessä on käytössä aina mahdollisimman laaja väripaletti, enkä voi mitään sille, että kitarat ovat pirun kauniita esineitä vain katsella ja pitää sylissä.

JS

Studiosessiot & GAS

2009-12-03T17:04:00.005+02:00

Nyt alkoi reilun viikon mittainen tauko Stella-touhuista. Itse siirryn tästä huomenna reiluksi viikoksi studion hämäriin toisissa merkeissä. Viime viikonloppuna saatiin sovitettua, treenattua ja äänitettyä rumpujen osalta kaksi biisiä, joista toinen on aimmin sovitettu bluesbiisi ja toinen nyt viikonloppuna työstetty biisi, jota tosin jammailtiin jo joskus vuosi sitten. Rummut siis äänitettiin demomielessä. Meillä on ollut tapana äänittää biiseistä kunnon demot sitä muka kun biisit syntyvät. Rumpupohjat äänitettiin siis kahteen biisiin: "bluesbiisi" ja "joululaulu". Jälleen kerran mulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miksi sitä kutsutaan joululauluksi...!? Saattoi olla niin, että omasta mielestäni joku sointuvaihdos muistutti jotain joululaulua. Rumpuäänitykset sujuivat hienosti ja sessioiden päätteeksi päästiin kuuntelemaan DAT-nauhalta Stellan uran kolmatta keikkaa Joensuun kaupungintalon lasiterassilta vuodelta 2003. Tätä nauhaa emme ole aiemmein kuulleet ja siksi se välillä ihastutti ja välillä nauratti. Sen verran kuitenkin aikaa on kulunut, että enää en pystynyt muistamaan omaa soittoani, ja monesti kuunnellessa heräsi kysymys: miksi mie soitan tuolla tavalla? Ilmeisesti kitaraosuuksia oltiin sovitettu vielä joihinkin paikkoihin vielä ennen ensimmäisen levyn tekemistä aika rankalla kädellä.

Parin viikon kuluttua päästään jatkamaan demojen tekoa basson, kitaroiden ja lauluosuuksien parissa. Kitaroita onkin mukava päästä äänittämään, sillä on taas tullut hankittua itselle kaikenlaista uutta ja vanhaa kitararoinaa. Fenderin 60-luvun nuppi ja kaappi saapuu treenikämpille varmaankin viimeistään tiistaina. Uusia pedaaleja löytyy tai on tulossa myös, Electro-Harmonixia ja Fulltonea. Luulenpa, että myös Janne saapuu reissuiltaan uusia tai uusvanhoja kitaroita ja tortimia kainalossaan... Itse myönnän rehellisesti potevani GASia (Guitar/Gear Acquisition Syndrome). Nuorena kun sain ensimmäisen Stratocasterin ajattelin että tässä se nyt on, elämäni ensimmäinen ja viimeinen oikea kitara. (Kyseinen Stratocaster varastetiin treenikämpältä vuosien päästä, ehkä siinä on syy jo tuolloin orastavaan tautiin:)) Että en muka ikinä tarvitsisi enempää kitaroita. Harhakuvittelua, kitaroita ja vahvistimia on koko ajan saatava lisää, eikä mistään vanhasta voi luopua, jos potee Guitar Acquisition Syndromea. Koska raha ei kasva puissa, joutuu onneksi harkitsemaan jokaisen ostoksensa tarkoin. Toistaiseksi soittovehkeet ovat jotenkuten mahtuneet treenikämpille, ehkä sitten kun tila loppuu kesken, on pakko alkaa luopumaan joistain masiinoista. Tosin möinhän mie juuri Telecasterin mikit eteenpäin... :) Janne ilmeisesti kirjoitti tämäntyyppisestä aiheesta isommin Ylexin blogiin, mutta eivätpä ole vielä tätä kirjoittaessa julkaisseet sitä. Joten itse en ole sitä vielä lukenut. Siitä kirjoituksesta löytyy varmaan paljon mietteitä tästä aiheesta, sillä olen huomannut vuosien varrella, että herra Sivonen on myös todellinen GAS:in uhri!

heikki

Treenejä

2009-11-26T11:27:00.002+02:00

Viime viikonloppuna pidimme ensimmäiset yhteiset treenit kesäkuun jälkeen. Tänä viikonloppuna ryhmämme kokoontuu jälleen ja tarkoituksena on äänittää rumpupohjat pariin demoon. Laulujen luonne paljastuu ainoastaan kuuntelemalla, mutta ehkä jotakin noista biiseistä kertoo se, että vaikka soitimme lauantaina aamusta iltaan, eivät korvat tinnittäneet laisinkaan. Onko tämä nyt sitä aikuistumista?

JS

It might Get Loud

2009-11-18T23:28:00.004+02:00

Kun on kyse musiikin tekemisestä tai siitä nauttimisesta, voin jakaa innostukseni Jimmy Pagen, Jack Whiten ja the Edgen kanssa. Kun puhutaan syistä tarttua kitaraan ja tarpeesta koskettaa toisia, me olemme samalla viivalla. Joensuussa pidettiin viikonloppuna Rokumentti-rockelokuvafestivaalit, jossa kävin katsomassa valloittavan leffan edellä mainituista kitarasankareista.

Dokumentti täyttää tarkoituksensa, kun se tavoittaa jotain sellaista, mitä ei voi käsikirjoittaa. Tässä It Might Get Loud onnistuu muutamaan otteeseen. Yksi koskettavimmista hetkistä seuraa elokuvan keskivaiheilla, kun 64-vuotias Jimmy Page soittaa kotonaan ilmakitaraa Link Wrayn Rumblen tahtiin ja fiilistelee suosikkibiisinsä jokaista sointuvaihdosta. Kuva kertoo kaiken olennaisen siitä ilosta, jonka soittaminen saa vanhassa herrassa aikaan. Lähikuva Jack Whiten verisestä kitarasta on myös väkevä todiste taiteilijan kyvystä heittäytyä koko kehollaan musiikista lähtevän primitiivisen energian vietäväksi. The Edge muistuttaa ulkoiselta habitukseltaan kännykkäkauppiasta, mutta hänen paneutumisensa kuusikielisen ja sen oheislaitteiden mahdollisuuksiin on synnyttänyt laajalti jäljitellyn soittotyylin sekä tuhdin nipun unohtumattomia melodioita. On vaikea keksiä mitään nostattavampaa kuin täysi stadion ja Where the Streets Have No Namen intro.

Vaikka samastun vahvasti dokumentin tähtiin ja heidän tarinoihinsa, joudun myös hyväksymään sen, että minun paikkani on istua haikeana elokuvateatterissa, kun nämä rockjumalat soittavat vuosipalkkani verran kustantavilla kitaroillaan maailmanlaajuisesti palvottuja riffejä valkokankaalla. Pikkupojan rock-unelmaan kuuluivat stadionit. Nykyään olen kiitollinen joka kerta, kun huomaan hankkineeni elantoni pelkästään muusikon töitä tehden. Uskon kuitenkin, että The Edge, Page ja White myhäilisivät vastavuoroisesti, jos saisivat nähdä ensimmäisiä kompurointejani rock and rollin parissa.

Harjoittelin mm. kitaran polttamista isoveljeltä anastetulla Zippo-bensalla ennen kuin osasin edes virittää nylonkielisen Yamahani. Yritykseni kopioida lp-levyt c-kaseteille epäonnistuivat usein, koska tapanani ei ollut pelkästään kuunnella musiikkia, vaan myös jorata tai hyppiä parhaiden biisien mukana. Tästä johtuen neula pomppi levylautasella ja äänitys paukkui. Ensimmäisellä oikealla keikalla ensimmäinen välispiikkini oli: Hello Cleveland, fuck Finland, vaikka en ollut itse edes nähnyt Spinal Tapia! Sitä vimmaa, jolla yläasteella ensiksi opiskelin Therapy?:n Infernal Loven riffejä ja myöhemmin tein omiani, voi kutsua omistautumiseksi.

Monet tekijyyden syntymiseen liittyvät muistot ovat universaaleja ja siten matka Joensuusta Detroitiin, Hestoniin tai Lontooseen yllättävän lyhyt. Mutta jos ensi syksynä Stellalla on pistokeikka jossain hieman syrjäisemmässä kolkassa, on kyseessä todennäköisesti jokin Pohjanmaan pikkukylistä, eikä The Edgeä nähdä yleisössä samalla tavoin haikeana kuin minä olen Helsingin Olympiastadionilla 21.8.2010.

JS

CD: Kent - Röd
Sarjakuva: Marjane Satrapi - Luumukanaa
Kirja: Mauno Saari - Haavikko-niminen mies

Emmylou, tuo meille lisää tunnelmanluojapolkimia!

2009-11-05T19:54:00.000+02:00

Nyt ollaan Jannen kanssa työstetty uutta materiaalia noin kuukauden päivät. Uuden luominen ei todellakaan ole kohdallamme aina helppoa. Monesti joudumme käymään läpi kymmenittäin ideoita ennenkuin yhteinen sävel alkaa löytymään. Monesti ennen kuin biisi on valmis, olemme käyneet läpi ties minkälaisia tilanteita: neuvotteluja, riitoja, juhlimisia, pitkiä hiljaisia hetkiä, kaljalla käymisiä, pitkiä puheluita ja yhteisiä yhtä-äkkisiä oivalluksia. Yleensä yhteinen yhtä-äkkinen oivallus on merkki hyvästä ja siitä, että olemme viimein löytäneet yhteisen sävelen kyseisen biisiraakileen työstössä.

Tällä kertaa olisi tarkoitus katsastella biisintekoa uudesta ja erilaisesta näkökulmasta. Kyseessä ei ole mikään dogma-tyyppinen ajattelumalli, vaan ihan terveeseen uudistumiseen liittyvä tarve. Kolmen levyn jälkeen samoilla työskentelytavoilla ei tunnu enää saavan aikaan mitään uutta tai mielenkiintoista, joten nyt olisi tarkoitus muuttaa työtapoja etsien samalla erilaisia sävyjä musiikkiimme.

Tänään tehtiin jo muutama päivä sitten aloitettua raakiletta, joka kulkee toistaiseksi työnimellä Emmylou. Työnimen alkuperästä tämän verran: jossain vaiheessa tänään kuunneltiin Emmylou Harriksen Red Dirt Girl levyä. Ideana oli ilmeisesti opetella Emmyloun biisiestä kantrimaisempaa melodiankuljetusta... tai bluesimpaa... tai ainakin opetella jotain. Työn alla olevan biisin moodi on ainakin toistaiseksi erittäin blueshenkinen. Samalla haluaisimme biisiin "normaalimman" kertosäkeen. Helpommin sanottu kuin tehty. Itselleni blues-musiikki on lähes koko elämän ajan ollut hyvin tärkeä musiikillinen genre ja sitä tai sen sukuista musiikkia on tullut soiteltua jossain muodossa todella paljon. Itse asiassa taisin jo ennen Metallican riffejä opetella Gary Mooren Still Got the Bluesin riffiä. Noh, tuon biisin blueseudesta voi olla montaa mieltä.

Koska olen Stellassa taas tottunut tekemään erityyppisiä melodioita ja totuttu melodioiden kulku on ollut bluestouhuihin nähden hyvinkin erityyppistä, tuntuu nyt aika kummalliselle työstää melodioita itselleni ikäänkuin "vanhaan tyyliin". Nyt pitäisi sitten löytää tasapaino "vanhan" ja stellamaisemman tyylin välillä. Joka tapauksessa Emmylou tuntuu erittäin hyvälle, ja lähes kaikki ideat, mitä siihen kokeillaan tuntuvat hyville! Ja ideoita tuntuu tulevan. Palikat vielä oikeille paikoilleen ja Stellan ensimmäinen bluesbiisi on tehty. Kai tämä on sitten jonkunlainen runsaudenpula. Hyvä niin välillä.

Sain myös tänään uuden lelun. Electro-Harmonixin Cathdral on reverb-pedaali, jolla pystyy jättämään sen kaiun jumimaan paikoilleen niin pitkäksi ajaksi kuin haluaa. Todellinen tunnelman luoja! Sen avulla saimme Emmyloun introon tehtyä juuri haluamaamme tunnelmaa. Tuokaa tänne lisää tunnelmantuojapolkimia!!!!!

heikki

Paradoksi

2009-11-04T09:38:00.000+02:00

15:17

Sisään kasvanut tai kiinnittynyt suru on ollut merkittävä muusa monelle tekijälle. Luen parhaillaan Helena Sinervon kirjaa Eeva-Liisa Mannerista ja mietin: Kuinka vahvasti runoilija piti kiinni melankoliasta työnsä luonteen vuoksi? En hallitse aihetta niin hyvin, että voisin löytää kysymykseeni vastauksen. En tiedä, kaipaako se edes sitä. Yritän mieluummin hahmottaa, miksi jumiuduin miettimään tätä asiaa myös omalta kohdaltani.

Stellan kappaleiden aihepiiri on osittain valikoitunut sattumalta, mutta sattuman lisäksi kiinnostukseni määrittää sen mistä niissä lauletaan. Usein valitsen surun tekstiemme sävyksi tai koitan sitä tunnetta kuvata. Koska valitsen tuon sävyn lauluihimme, en etsiydy sen pariin pelkästään tahtomattani. Kirjoittaessani uppoan tarkoituksella tekeillä olevan laulun tunnelmaan ja laulun valmiiksi saattaminen on varsin hidas prosessi. Rypemiselle löytyy mielekäskin syy, sillä tulen onnelliseksi joka kerta, kun saan kappaleen valmiiksi. Eli haen usein surun tunnetta tullakseni onnelliseksi. Jäänkö lopulta voitolle paradoksini kanssa? Voisinko vaihtoehtoisesti vain kirjoittaa suoraan onnesta ja tehdä työtäni sitä hehkuen, siitä täytyy ottaa joskus selvää!

Runoilijan talossa olen vasta sivulla 36. Eeva-Liisa Manner on toistaiseksi etäinen hahmo, mutta pidän hänestä jo, ja jotain tuttua hänessä myös tuntuu olevan. Orkesterimme tämänkertainen urakka on myös vasta aivan alussa, ensimmäistäkään laulua ei ole vielä valmiina. Kuumotuksen tunne on kuitenkin olemassa, ja onkin aika palata varsinaisen työni ääreen tai sitten luen Sinervon kirjan ensin loppuun.

JS

Kirja: Paul Auster - Yksinäisyyden äärellä
Levy: Ismo Alanko - Kun Suomi putos puusta

19.10.2009

2009-11-02T17:13:00.001+02:00

16:58

Ulkona sataa räntää ja hämärtää jo tähän aikaan. Ostamani lisäpatteri saa koppini lämpötilan nousemaan juuri ja juuri kahdeksaantoista asteeseen. Se on laihalle pojalle liian vähän. Maanantai, huvittaa juuri niin paljon kuin maanantaisin keskimäärin mikään huvittaa.

17.10.2009

2009-11-02T17:12:00.002+02:00

18:46

Tiistaita seurasi neljä aika takkuista päivää. Vasta tänään teksti (Midlake/Kadun suurin talo) alkoi taas elämään. Neljä päivää ei ole pitkä aika, mutta tyhjän paperin tuijottaminen käy tympeäksi, kun hommat jumittavat oikein kunnolla. Ehkä myös suhtautumisessani tähän puuhaan on aina ollut jotain hivenen vinoutunutta. Minulle on ollut tärkeää vain se, että lopputulos, prosessin synnyttämä laulu on mittapuuni mukaan hyvä. Se, onko itse tekeminen kivaa tai mielekästä, on ollut sivuseikka, jopa miltei merkityksetön asia! Kyseisenlainen yksisilmäinen lähestyminen tuo turhaa painetta ja kiireen tuntua prosessiin mukaan, koska silloin muodostuu kova tarve saada jotain valmista aikaan. Silloin ei välttämättä malta pysähtyä työn alla olevan aiheen äärelle tuumailemaan eri näkökulmia, eikä matskun heittäminen roskiinkaan ole niin helppoa.

12.10.2009

2009-11-02T17:12:00.001+02:00

21:54

Istuin tänään pitkän päivän työpöydän ääressä. Aloitin kirjoittamalla ajatuksia ja tavoitteita, joita voisin jahdata teksteilläni. Onnistuin asettelemaan ne niin korkealle, että mitään muuta en meinannut koko päivän aikana uskaltaa kirjoittaa. Lopulta sain hieman jalostettua yhtä mielessäni pyörinyttä ajatusta ja kirjoitin säkeen verran tekstiä otsakkeella: Kadun suurin talo.

Kirja: Kurki, Eskola – Miehestä mittaa

11.10.2009

2009-11-02T17:10:00.000+02:00

20:57

Kuuntelin yhden aikaansaannoksemme kuluneelta viikolta, se kantaa työnimeä Midlake. En tiedä, mistä tuo nimi tuli, koska kyseisen bändin vaikutusta ei raakileestamme kuule millään tavoin. Laulussa on jo jonkinlainen rakenne ja alustavat hahmotelmat laulumelodioita varten tehtynä. Olen hankkinut viimeisen vuoden kuluessa pienen arsenaalin äänitysroippeitta ja pystymme tehtailemaan ns. demon demoja työhuoneellani. Tähän mennessä kovalevylle on tarttunut akustisia kitaroita, pianoa ja urkua sekä ohjelmoitu rumpuluuppi. Kokonaisuus on silti vielä hahmoton. Seuraavaksi täytyy alkaa työstämään laulumelodioita ja sanoitusta, ehkä biisin luonne sitä myöten kirkastuu.

CD: Bat For Lashes – Two Suns

Kirja: Timo K. Mukka – Lumen pelko

10.10.2009

2009-11-02T16:40:00.000+02:00

21:30

Istun Jokelassa. Täällä hämärässä loistava hopeinen omena on jollekin punainen vaate.

– Mitä vittuu sie teet?

– Juon kaljaa ja kirjoitan.

– Miks et tee sitä kotonas tuon homoläppäris kanssa?

– Koska kotona ei ole kaljaa.

– No mee vittu kauppaan.

– Kello on yli yhdeksän.

– Ai katoppa, niinpä onki. Ei sitte mittään.

Nyt ei ole kyse laulujen kirjoittamisesta, ainoastaan tämän nettiblogin alulle saattamisesta. Päihteiden käyttöä en ole ikinä kokenut tarpeelliseksi siksi, että saisin kirjoitettua melodioita tai sanoituksia. Niistä on säveltäessä useimmiten vain haittaa, menee arvostelukyky. Siksipä sauhutan nyt ensimmäistä blogitekstiä tänne uuteen Prosessiin, jonka starttaamista on tullut lupailtua jo pidemmän aikaa. Näillä kirjoituksilla ei tarvitse tavoitella pysyvää arvoa. Laulujenkin suhteen ”pysyvä arvo” on aika ylevä tavoite, mutta siihen tulee aina vähintäänkin pyrkiä.

Tällä viikolla aloitimme sävellyssessioiden pitämisen Heikin kanssa. Koitimme aloittaa työnteon jo vuosi sitten, mutta oma motivaationi ei ollut silloin kohdallaan. Olin kai liian väsynyt edellisen levyn tekemisestä, keikkailusta, mistä lie. Pari viikkoa sitten sain vuokrattua työhuoneen, jossa olemme aloittaneet ideoiden kartoittamisen. Heikillä on kovalevy täynnä säkeistöjä, introja ja kertsejä, mutta ei kokonaisia kappaleita valmiina. Minulla on myös muutamia biisi-ideoita ja joitain epämääräisiä linjauksia bändisointiin liittyen, mutta yhtään kokonaista laulua en minäkään ole tehnyt. Näistä raakileista lähdettiin liikkeelle ja tämän ensimmäisen työviikon perusteella, uskallan olla aavistuksen toiveikkaampi tulevan suhteen. Laulujen tekeminen kiinnostaa taas, vaikka uusien ideoiden löytäminen onkin joka kerta haastavampaa.